maanantai 1. lokakuuta 2012
Viimeinen kerta
Yli puolitoista vuotta on kulunut siitä, kun kätesi puristuivat kaulani ympärille viimeisen kerran. Yli puolitoista vuotta siitä, kun katsoin kasvoihisi ja tunsin hapen loppuvan. Silmissäni pimeni ja ainut mitä näin, oli sinun kasvosi, mielipuoliseen ja sadistiseen hymyyn vääntyneenä.
Sinä lähestulkoon tapoit minut ja nautit siitä.
Oletko ylpeä itsestäsi?
Minä selvisin. Minusta tuli selviytyjä. Ja yhä edelleen, sinä olet se säälittävä ihmisraunio, joka sai nautintoa heikompansa pahoinpitelemisestä. Minä selvisin, vaikka yhä edelleen tunnen kuristusotteesi ja sen pimeyden, johon minut ajoit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti