Live your life

Vuosien ajan haaveilin tatuoinneista, nyt sitten menin ja otin muutaman, joita kauan olen ihooni halunnut. On tullut kaikenmoista kommentointia tutuilta ja puolitutuilta. Haen tatuoinneillani kuulemma huomiota, toisten mielestä pilasin kauniin ihoni ja jotkut sanovat, että menen massan mukana. Muillakin on tatuointeja, niin minunkin oli saatava? No ei nyt ihan... 

Minä olen minä
Sinä et voi sitä minulta viedä
Et nyt
Etkä myöhemmin

Ei koskaan enää.

Muutama vuosi narsistisessa parisuhteessa tekee jänniä ihmisen psykeelle, sehän on selvää. Harva kuitenkin käsittää sen, miten totaalisesti kaikki voi tuollaisessa suhteessa muuttua, jos sitä ei itse ole kokenut. Kolmisen vuotta elämästäni meni  kipeässä ja lohduttomassa sumussa; peilistä katsoi joka kerta takaisin joku aivan vieras ihminen, en tunnistanut itseäni sieltä lainkaan, vaikka kuinka yritin. Pääni sisällä kaikki oli outoa, vierasta, väärin ja kipeää. Ennen kaikkea väärin. Minä en ollut enää minä, olin jotain, mitä sairas narsisti oli minusta fyysisellä ja henkisellä väkivalla takonut. 

Paljon katkeria kyyneleitä ja kipeitä hetkiä on käyty läpi ja nyt vihdoinkin peilistä takaisin katson MINÄ, ei kukaan muu. Pääni sisällä olen minä, minä itse, eikä jotain, minkä joku muu on sinne hakannut. Ja voi, miten nautinkaan siitä tunteesta, kun oikeasti tunnistaa ja tuntee oman itsensä, tätä onnea ei voi sanoin kuvata. 

Alun perin tämän Ei koskaan enää  tatuoinnin ajatuksena oli yksinkertaisesti kertoa siitä, että minua ei enää koskaan lyödä ilman, että taistelisin vastaan. Nyt  se kuitenkin kuvastaa ennen kaikkea sitä, että minä olen minä, eikä kenelläkään ole koskaan enää oikeutta viedä sitä minulta pois. 

Kyyneleet nousee silmiin joka kerta, kun tuota tatuointia katson. <3

Elämän aikana on tullut koettua ihanien ihmisten kanssa ihania asioita. On naurettu, itketty ja taisteltu, selvitty voittajina. Nämä kaksi kuvaa muistuttavat niistä unohtumattomista hetkistä ja niistä ihmisistä, jotka ovat löytäneet paikkansa sydämessäni. <3

Palasia on loksahdellut pikkuhiljaa paikoilleen ja alan vihdoinkin oikeasti uskoa siihen, että parempi huominen odottaa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kaikessa rauhassa ja varovaisin askelin. 

Muoks: Tatuoinneista valtavan iso kiitos Veeralle! <3