Sisällä on huuto. Taistelu ja itku. Kaikki pyörii päässä, enkä saa ääniä suljettua pois. En tänään. Miten saisinkaan, olen käyttänyt itseni jo loppuun. Paha on tänään vahvasti sisällä, eikä tahdo mennä pois. Ei edes veren mukana, vaikka niin se yleensä lähtee, ainakin joksikin aikaa. Nyt edes viiltohaavat ja virtaava veri ei riittänyt. Mikään ei enää riitä, enkä tiedä kuinka kauan tuon kanssa voi jaksaa tapella. Väsyttää niin paljon. Tahtoisin vain nukkua, nukkua ja nukkua. Mutta nukkuessa tulevat unet, enkä pääse niiltä pakoon.
Käsivartta tykyttää, mutta se tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Jos kipu heltiää, puristan kättäni niin kovaa, että veri alkaa valua taas ja turvallinen kivun jyskytys palaa. Sitten hymyilen. En onnellista hymyä, mutta hymyilen kuitenkin. Ja pystyn taas hengittämään.
Ending is love.
Kadehdin niitä, joilla on voimaa viiltää riittävän syvältä, jotta kaikki loppuu. Miksi minussa ei vielä ole sitä?
Ei ole MITÄÄN kadehdittavaa kun joku viiltää liian syvälle,tai viiltää syvää mikään viiltämiseen ja tuhoon liittyvä EI ole kadehdittavaa ollenkaan! sairaus se laittaa ajattelemaan,että siinä on jotakin kadehdittavaa ja että muka sinä ansaitsisit myös sen...se ei ole totta SÄ eikä KUKAAN ansaitse sitä!Jokaisella kuten myös sullakin on mahdollisuus paremaan elämään...ELÄMÄÄN! tiedän kuinka se on vaikeaa yrittää lopettaa esim. viiltelyä tiedän kuinka on vaikeaa jopa edes HALUTA lopettaa viiltely...mutta uskon,että sen ymmärtää sitten kunnolla,että lopettaminen oli hyvä päätös ja oikea päätös! Sinä VOIT avun kanssa hallita viiltämis halua tai itsesi satuttamisen halua niin ettei sairaus se mörkö pääsi sisällä määrää vaan sä voit hiljentää sen ääänen!täytyy haluta tarpeeksi sitä ja myös apua.
VastaaPoistaKirjoituksesi ja ajatuksesi on hyvin huolestuttavia:/
voimia sulle ihan super paljon!<3
susta on parempaankin kuin itsesi tuhoamiseen! (hyyst tiedän,että pää voi sanoa,että olet arvoton ja ei ole totta että susta on parempaan..mutta se on valhetta...sairauden valhetta pään sisällä!)
taistele...tiedän mitä se on kun on voimat poissa,mutta pitäisi taistella!Uskon että taistelu parempaan voittaa vielä ja taistelu kannatti! Tuhoaminen ja kipu ei kannata..sillä ei voita mitään! muista nää sanat..tarkoitan todella mitä sanon!<3
Olen joskus vuosia sitten lopettanut viiltelyn, lopetin moneksi vuodeksi ja se tuntui vapauttavalta, kunnes kipu alkoi olla ihan liikaa. Kunnes kuristaminen ja henkinen pahoinpitely olivat liian paljon, jotta olisin niitä kestänyt. Silloin viiltäminen oli taas ystävä, ei pahasti, pari pientä haavaa... Mutta nyt, kaikki on muuttunut. Olen ihmisraunio ja viiltäminen tuntuu olevan ainut keino päästä edes hetkeksi vapauteen.
VastaaPoistaEilen menin nukkumaan hymyillen, puristaen viilleltyä kättäni, josta en sidettä voinut poistaa, koska veri alkoi valua samantien. Vieläkään en sidettä viitsi ottaa pois, kun haavat, jotka tikkejä vaatisivat vuotavat vieläkin.
Kiitos kauniista sanoista ja voimista, nyt vain tuntuu siltä, että se ei ehkä enää riitä.