Haluan takaisin sen rautaisen otteen, joka piti kaikki tunteet poissa. Löi joka ikisen ylimääräisen ajatuksen ja tunteen kovalla nyrkillään palasiksi. Annoin itselleni luvan hengittää vapaasti ja tuntea, vain muutaman päivän ajan. Ja nyt en saa sitä enää pois. Missä on se suloinen turtumus, kun ei jaksa enää välittää ulkomaailman tapahtumista? Mihin helvettiin se oikein hävisi!?
Nyt sattuu liikaakin, jokainen hengenveto tekee kipeää. Kuinka kauan pitää hakata päätä seinään, kuinka syvälle täytyy viiltää, että se menee taas pois? Miten kauan? En tahdo tätä, en enää koskaan. Suljin ne tunteet pois kovan työn ja väkivallan avulla, en minä halua niitä enää takaisin. Niiden piti olla poissa kokonaan. Kuka helvetti antoi niille luvan tulla takaisin?
Pitää etsiä keino sammuttaa se kaikki taas. Kääntää pää autopilotille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti