Piti kai kertoa niin kuin asia oikeasti on,
piti sanoa, etten tahto poistua kotoa,
lähteä mihinkään omasta vuokra-asunnostani.
Haluan pysyä täällä, piilossa katseilta,
piilossa maailmalta.
En jaksa avata saapuvia postikirjeitä,
laskujahan ne ovat, mutta millä ne muka maksaisin,
en saa itseäni liikkeelle, jotta jotain tapahtuisi,
mitä se kuitenkaan auttaisi; olen jo suossa.
Joka ilta mietin, että olisi parempi,
jos en enää seuraavana aamuna heräisi,
mutta eihän se nyt sovi.
Pohdin kuinka paljon oikeasti saisin vahinkoa aikaan,
jos nielisin joka ikisen pillerin täältä,
olisiko se tarpeeksi, tarvitsisinko enemmän,
ehkä pullo vodkaa lisänä ja se olisi tarpeeksi,
mutta enhän minä voi pettää ihmisiä niin.
Parempi vain jatkaa hymyilyä,
antaa ihmisten uskoa,
että kaikki vielä järjestyy ja minusta tulee kokonainen,
uskoisinpa itsekin.
Ehkä muut uskovat minunkin puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti