Eilen oli sitten ensimmäinen käynti akuuttipsykiatrian polilla. Keskustelu psykiatrian erikoissairaanhoitajan kanssa ja psykiatrian erikoislääkäri kävi sitten kirjoittamassa lääkereseptit. Onneksi Jonna tyttönen tuli viemään miut tuonne keskusteluun, yksin en olisi pystynyt menemään. Pää koitti ilmeisesti suojella itseään, sairauttaan ja heitti maanisen vaiheen päälle matkalla sairaalaan. Kaikki nauratti ja oli hullun hauskaa, nauroin ihan vaan veden juomisellekin. Hoitaja oli ihan ok, symppis nainen ja pystyin jopa puhumaan asioista, vaikka ahdistus takoikin takaraivossa, lujaa.
Citalopram Actavis 20mg, masennuksen hoitoon.
Ketipinor 25mg, mieltä tasaamaan ja unta antamaan.
Kolme ketipinoria illalla, nukuin 15 tuntia ja olisin vielä voinut nukkua, mutta piti lähteä pikkuveljen synttäreille. Pari minuuttia autossa ja paniikkikohtaus istahti hartioille, kurkkua kuristi ja halusin vain pois. Oksentamaan tien reunalle. Rummutin penkkiä, puristelin omia käsiäni ja koitin hengittää. Selvisin hengissä. Takaisin tullessa sama juttu, kaupassa pysähtyminen ja olo vaan paheni. Piti välillä puristaa hyllyn reunaa, että pystyi olemaan. Teki mieli juosta karkuun, mutta enhän minä voinut. Puolen tunnin kotona olon jälkeen ahdistus alkoi tasoittua. Nyt olen kuin piriä vetänyt orava. Paikallaan olo on ihan mahdotonta, jalka naputtaa ja tärisen. Juttelin ihanuuden kanssa puhelimessa ja olin kunnon moottoriturpa, puhuin 5x norminopeudella, saiko toinen edes mitään selvää, en tiedä?
Huomenna sukuloimaan viikonlopuksi, helvetti. Pitää olla normaali, syödä normaalisti, oksentaa et voi. Helvettiä. Sisko pitää huolta, sisko suojelee. Jos alan hajota, lähdetään siskon kanssa ulos ja saan hajota sitten sinne, ettei muut näe. Voipi olla, että aikaa kuluu paljon ulkona.
Rakas sairauteni nauttii, lääkkeet veivät ruokahalun. Syöminen on pakkopullaa, pakko on syödä, mutta ei mikään maistu. Ja lauantaina pitäisi mättää kakkua sun muuta. Ja kakkua on pakko syödä, ettei täti loukkaannu, enkä edes tykkää täytekakuista. Miten helvetissä selviän? Hajottaa jo pelkkä ajatus.
Lasinsirpaleita verisuonissa.
Ydinräjähdyksiä pään sisällä.
Sarjatulta sydämen ympärille.
Ehkä tämä joskus lopppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti