Ei tän näin pitänyt mennä. Ei pitänyt olla selvinpäin, mutta pullot jäi toisaalle, nyt ei ole juotavaa. Pää selvänä ja kohtaukset käy kimppuun. Jaksanko muka tämän yön? En tahdo. En. Pulssi kiipeää ylöspäin tasaiseen tahtiin ja haluaisin iskeä pääni seinään niin monesti, että tapetti olisi verestä punainen, mutta enhän minä tee niin. Olen kiltti tyttö. Perkele.
Joulu oli yhtä helvettiä. Piti olla nätisti, pysyä roolissa ja ennen kaikkea piti syödä normaalisti, enkä päässyt oksentamaan kuin kerran. Olen kuin vappupallo, mutta onneksi nyt kotona, eikä kaapissa ole ruokaa. Tähän voisi iskeä parin päivän kaurapuurokuurin. Ehkä sillä selviää tiistaihin asti. Sitten korkki auki ja tukka solmuun.
Verta, miksei sitä ole tässä nyt ja heti. Minä en jaksaisi enää kantaa itseäni, onko ihan pakko? Olen niin väsynyt.
Ystäväkin on huolissaan, väittää että olen huonossa jamassa ja tarvitsen enemmän hoitoa. Ei se ole totta, entä sitten jos juon paljon? Ei se minua tapa. Tai jos tappaakin, niin haittaisiko se muka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti