Tanssi silmät kiinni ratakiskoilla ja odota seuraavaa junaa

Tänään piti mennä taas akuutin polille, kun oli klo.13.00 aika. Hups, nukuin siinä vaiheessa, enkä olisi muutenkaan saanut itseäni menemään. Aamu alkoi paukulla, tästä on hyvä jatkaa päivää eteenpäin. Kasvatan takaisin sen kovan kuoren, enkä välitä enää mistään. Silloin olen ainakin muilta turvassa, sama se, miten minä itse hyökkään itseäni vastaan. Ei se ole niin oleellista.
En pysty enää itkemään. Eilen puhuin puhelimessa ja itketti kovastikin, en oikein tiedä mikä. Kyyneleet vaan eivät tule, kai minut on jo imetty kuiviin. Nyt voi enää tulla potkimaan tyhjäksi revittyä kuorta. Kun vain häviäisin kokonaan pois, saisi rauhan.

Jouluna tuli syötyä ihan liikaa. Ja eilenkin. Tänään ei pysty. Rankaisen itseäni heikkouteni takia. Minun on pystyttävä parempaan. Juon vettä ja sanon murisevalle vatsalleni, että se riittää, enempää tällainen rasvapallo ei tarvitse. Tyhjä vatsa on kipeä, mutta se kipu luo sairasta nautintoa. Sen kanssa minä osaan elää ja se ei edes näy päällepäin. Kenenkään ei tarvitse tietää.

Tanssii silmät kiinni ratakiskoilla

ja odottaa seuraavaa junaa

kyllä se sieltä vielä tulee

kunhan jaksaa tanssia

nostaa itsensä korkeammalle

pyöriä nopeammin

lepoa ei tarvita

sitä ei ole ansaittu

Tanssii silmät kiinni ratakiskoilla

ja seuraava juna tulee

viimein

vihellys

jarrujen ääni kirvelee korvissa

rysähdys

silmissä pimenee

ja kaikki loppuu

viimein

Kyllä minä pärjään.